she-o. Hemorrhage in my Hands

Virtuaalihevonen (VH12-017-0653)

Virallinen nimi : Hemorrhage in my Hands Kutsumanimi : Hemmo
Rotu : shetlanninponi Sukupuoli : ori
Syntymäaika : s. s. 01.03.2012 ikä, 3 vuotta - 23.07.2012
Väri : punarautias Säkäkorkeus : 106cm
Maahantuoja & omistaja : Snusmumriken (VRL-07224) Kasvattaja : Agnetha H.
Lajipainotus : yleispainotteinen Syntymämaa : Tanska
Re : 60cm Ko : Helppo B

meriitit
14. toukokuuta 2013 — 18 (6+6+6) - 41 - 17 - 10 - 8 = 94 p. KRJ-II
25. toukokuuta 2014 — 23 (24-22) - 19 - 30 - 20 - 7 - 7 = 106 p. SHLA-II


suurenna kuva | © Rachin | lisää kuvia sivun alareunassa


Luonnekuvaus

Hemmo on karismaattinen ori, joka pyrkii aina erottumaan muista poneista. Hemmon tapauksessa tämä tarkoittaa huonoa käytöstä ja ylivilkkautta, mutta minkäs poni esittämisen haluiselle luonteelleen mahtaa. Ori tarvitsee varman käsittelijän, jolle se ei pääse niskan päälle ja heittäydy toivottomaksi. Harjatessa ja satuloidessa poni yleensä pyörii karsinassaan, eli on suosista kannattaavaa sitoa se kiinni tai laittaa käytävälle seisomaan. Kengittäessä poni osaa olla kunnolla ja yleensä onkin, mutta raspatessa se tulee aina rauhoittaa, sillä muutoin Hemmo alkaa hyppimään pystyyn.

Ratsaille nouseminen on Hemmon kanssa ehkä se koko ratsastuksen hankalin osa. Poika tahoisi pyöriä, steppailla ja kaikin tavoin hankaloittaa ratsastajan pääsemistä sen selkään. Saattaapa se pukkejakin heittää, juuri kun ratsastaja on ponnistamassa sen selkään. Ja Hemmo todella osaa ajoittaa oikein.. Selkään päästyä poni ei tee enää mitään tuhmaa, onneksi. Ori onkin oikein kiva ratsastettava! Se on vireä ja herkkä pohkeelle. Aluksi poni saattaa yrittää vitkutella, joten heti alun alkaen on muistettava keskittyä siihen, että poni reagoi pyyntöihin välittömästi. Tämän jälkeen se harvemmin enää mutisee, vaan kaikki sujuu ennemminkin kuin tanssi. Tätä ponia harvemmin tarvitseekaan toista kertaa hoputtaa ja se on toden totta aina menossa. Hemmolla on kunnon tikitysravi, mutta laukka ei ole ihan niin pientä.

Hemmo tykkää hypätä, eikä se ei ikinä pysähdy esteen eteen. Huonon päivän yllättäessä se voi korkeintaan sukaista ohi! Tällöin selässä pitää olla erittäin napakka, koska muuten se saattaa toistaa tämän vaikka kymmeniä kertoja peräkkäin. Yleensä poni loikkaa varman päälle, turhankin suuren hypyn ja ratsastajan onkin joskus hieman vaikea pysyä orin selässä. Raskaat puomit harvemmin edes tippuvat näin pikkuisen ponin toimesta, ellei lähestyminen mene aivan pieleen. Saadessaan linjan jollekin esteelle, jolle ei välttämättä olisi edes tarkoitus mennä, saattaa Hemmo innostuspäissään hypätä sen jopa väkisin, varsinkin jos selässä on hieman kokemattomampi ratsastaja.

Maastossa poika on suht varma, joka harvemmin hötkyilee mistään. Mikäli muut ponit alkavat säikkyä, saattaa Hemmokin tehdä perässä, vaikka yksin se tuskin tajuaisi pelätäkään. Mitään radikaalia se ei kuitenkaan tee ja maastoilemaan voikin Hemmon kanssa lähteä ihan rauhallisin mielen säällä kuin säällä.

Tallin ulkopuolisissa tilaisuuksissa orin kova esittämisenhalu tulee hyvin esille. Se yrittää saada tammojen katseet kohdististettua itseensä hirnumalla kimeästi ja kauhomalla etujalkaansa. Innostuessaan on varsin tavallisesta, että se pistää myös piehtaroinniksi! Tämä ei sitten olekaan ihan niin kiva, etenkään jos se tapahtuu näyttelyissä, jonne se on puunattu viimeisen päälle. Tärkein pointti ehkä kuitenkin on, että puhiseva pikkuponi pysyy lapasessa!



Sukutaulu

i: Lifeblood
evm
ii: Cinnamon Bloodstain iii: Posses Brass
iie: Under Wraps
ie: Sourpuss iei: Coxcomb
iee: Asparagus
e: Alas life in June
evm
ei: Rampage eii: Rafael KS
eie: Snob Hilton
ee: Fun Jun eei: What Dupe
eee: Ha-Ha Glee

Jälkeläiset

s. 10.10.2012 t. Peace Heartache e. Feel like makin' Love (om. Snusmumriken)
s. 12.01.2013 t. Peace Sweetheart e. Feel like makin' Love (om. Snusmumriken)
s. 01.04.2013 o. Peace Jubilee e. Feel like makin' Love (om. Sylttis)
s. 26.09.2013 o. Icebreaker e. Beautiful Delight (om. Liina VRL-12806)

Sukuselvitys

i: Lifeblood oli juuri ja juuri shetlanninponien säkäkorkeusrajoihin menevä ori, se nimittäin meni nipin napin 107cm:iin. Väriltään se oli kaunis punarautias. Poni oli oli melko rauhaton, etenkin käsiteltäessä. Se ei olisi malttanut ikinä pysyä paikoillaan ja kisapaikoilla se ylläpiti aina omaa showtaan. Ponilla kisattiin paljon. Esteratsastuksessa jopa muutama 70cm korkea luokka, mutta pääasiassa parikymmentä senttimetriä matalempaa. Ori hyppäsi aina kaiken, eikä tarvinnut pelätä ainakaan vauhdin hiipumista. Isommat ponit olivat liian kova pala, mutta shetlanninponiluokissa oli lähes takuu sen sijoittumiselle. Kouluratsastuksessa raviohjelma oli juuri se orin luokka, olihan ravi ehdottomasti sen bravuuri.

ii: Cinnamon Bloodstain oli seurankipeä ori. Ikinä se ei kyllikseen saanut haleja tai kehuja ja aina se oli kerjäämässä rapsutuksia. Poni oli kova juttelemaan ja sen kimeä hirnunta tavoitti varmasti kauemmas kuin kauas. Ratsastaessa se oli oikea lusmuilija ja aina tilaisuuden tullen yritti tiputtaa ratsastajan selästää, jonka jälkeen se juoksi ensimmäiselle vihreälle ruohontupolle. Ponilta sai vaatimata vaatia, ennen kuin se viitsi edes kunnolla yrittää, mutta yrittäessään ja kuunnellessaan se oli ihan kelpo menopeli. Orilla kilpailtiin vähän ratsastuksessa, mutta usein tuloksesi rusattiin hylätty, syystä jos toisesta. Säkäkorkeutta löytyi 104cm ja väriltään poni oli tummanrautias kauniilla tähdellä varustettuna.

iii: Posses Brass oli rohkea poni, joka ei pelännyt missään mitään. Lähes pomminvarma, ehdottomasti. Poni juoksi muutamakymmen starttia raveissa ja pärjäsi kiitettävästi. Ori oli kuitenkin läheisriippuvainen, joten raveihin ja muuallekin piti ottaa aina ponikaveri mukaan. Muuten se kävi ihan mahdottomaksi ja yritti pistää trailerin parhaan mukaan uuteen uskoon. Itselleenhän poni silti vain vahingoksi oli. Myöskään pihalla tai tallissa se ei voinut olla yksin, vaan vieressä kuului olla toinenkin poni jotta Brass pysyi rauhallisena. Noh, ehkä poni tosiaan jotain pelkäsi. Se pelkäsi olla forever alone.

iie: Under Wraps oli todellinen hienohelma. Se ei kestänyt huonoa keliä ja luimi ja potki, mikäli sitä harjattiin liian kovalla harjalla. Erityisen varovasti piti harjota pää ja mahan alue. Pohjimmiltaan se oli kuitenkin lempeä ihmisiä kohtaan. Ratsastettavuus oli hyvä; herkkä ja kuuliainen, muttei liian herkkä. Lapset siis pystyivät ratsastaa sillä hyvin. Tammalla kisattiin hieman esteitä ja koulua. Esteillä se oli menohaluinen, mutta veti helposti herneet nenään. Sileälle se oli oikea taituri ja vähänkin kokeneemmilla ratsastajilla kulki oikein nätisti. Elinaikanaan se ehti keräämään useamman ruusukkeen - ja mikä parasta, muutama lapsi pääsi aloittamaan sillä kisauransa.

ie: Sourpuss oli tasainen taapertaja. Se oli täydellinen maastoratsu ja rakasti itsekin maastoilua. Mentiin sitten autoteillä taikka umpimetsessä oli poni aina yhtä intoa täynnä, eikä sen kanssa tarvinnut pelätä mihin se seuraavaksi ampaisee. Kentällä se oli laiska, mutta teki kiltisti sen mitä siltä pyydettiin. Esteille sillä ei oikein kiinnostusta eikä kapasiteettiä, hyvänä päivänä se saattoi lyllertää ristikkoradan läpi, mutta harvemminpa sillä hypättiinkään. Kisoissa sillä ei käyty kertaakaan, mutta mätsäreissä se pääsi vierailemaan vuosittain. Tamma oli myös monena jouluna talutusratsuna läheisellä koululla.

iei: Coxcomb asui kasvattajallaan kuusivuotiaaksi. Sielä se sai ajo-opetuksen ja kantakirjattiin II-palkinnolle. Ennen myymistä poni astui muutaman tamman, jonka jälkeen se ruunattiin. Kiltin luonteensa ansiosta se päätyikin poniravikouluun kun kasvattaja sitten tilanpuutteensa vuoksi joutui rakkaasta ponistaan luopumaan. Poniravikoulussa se toimi mainiosti ja mikä tärkeintä, Coxcomb myös rakasti juoksemista ja se kamppaili mielellään voitosta, eikä vain körötellut muiden mukana. Poniravioppilaiden kanssa sen kyvyt eivät päässeet ihan oikeuksiinsa ja kun sen sitten 10-vuotiaana osti kokeneempi poniraviohjastaja, niin pääsi ruuna näyttämään kaikille mistä se oli tehty. Muutaman vuoden vielä aktiivisesti kilpaillessaan se ehti saavuttaa arvostettujen lähtöjen voittoja ja jäi kilpailemisesta eläkkeelle ansaitusti 14-vuotiaana.

iee: Asparagus, vesikauhuinen poni jolle ruoka tuntui olevan kaikki kaikessa. Tamman nuoruusvuosien historia ei ole kovin hyvin selvillä, eikä tiedetä mistä sen vesikammo sai alkunsa, mutta koska kammo oli niin selkeä, on oletettavaa että takana on jokin suurempikin tapahtuma, jonka johdosta poni oli alkanut pelkäämään vettä. Onneksi vesikauhu oli vain pieni palanen ponista. Tamma oli niin veikeä ja lutuinen, että sitä oli hyvin vaikea vastustaa ja joka kerta kun sen ohi käveli, oli sitä pakonomaisesti rapsutettava. Tamma oli potentiaalinen ratsu ja ajoponikin. Sillä kisattiin muutamakymmen starttia este- ja kouluratsastuksessa, joissa se pärjäsi päivästä riippuen; joskus paremmin ja joskus huonommin. Osasipa poni myös yllättää ja tiputtaa äkisti ratsastajan selästään, jotta pääsisi syömään tuoretta ruohoa - tapoja oli monia! Tamma varmasti ajatteli, että ratsastajan tiputtaminen oli jo puoli ruokaa. Niinhän se kieltämättä tapasikin olla.


e: Alas life in June oli varsinainen työmyyrä, aina terävänä treeniin! Potentiaalia löytyi ja se pääsikin hyödyntämään niitä kilpaillessaan usemman startin etenkin este-, mutta myös koulukilpailuissa. Luonteeltaan se oli melko säpäkkä tamma ja saattoi tulistua pienestäkin asiasta. Mikään pienten lasten halinalle se ei ollut, vaan temperamentinen ja omaperäinen. Väriltään rautias ja säkäkorkeudeltaan 102cm oleva poni kuoli ollessaan 25 vuotias.

ei: Rampage oli tuittuipäinen ori, mutta kärryjen edessä elementissään. Poni ei ollut helpoimmasta päästä käsitellä, sillä se oli melkoinen vänkä ja ponimaistakin ponimaisempi. Egoa löytyi varmasti enemmän kuin laki antoi sallia, mutta valjakkoponin pestiin se sopi kuin nyrkki silmään! Askeleet olivat kepeät ja rakenne siro. Värinä tällä oli tummanpunarautias ja säkäkorkeutta löytyi reilu metri.

eii: Rafael KS oli esittämisenhaluinen ja näyttelyissä esiintyikin aina parhaakseen. Rafael oli KTK-II palkittu ja astui 36 tammaa. Se periytti todella luonteikkaita ja erittäin hyviä harrasteponeja. Rafael itse kilpaili valjakkoajossa ja esteratsastuksessa. Se asui suuren osan elämästään suurponitallilla ja viihtyi sielä hyvin. Poni tarvitsi ehdottomasti säännöllistä liikuntaa, sillä muuten se keräsi ylimääräistä virtaa jonka se puri huonoon käytökseen, jopa puremiseen, potkimiseen ja pystyynnousemiseen, mikä normaalisti ei kuitenkaan ollut sen tapaista.

eie: Snob Hilton oli pikkuprinsessa. Se tuntui olevan täysin tietoinen kauneudestaan ja se halusi aina, että kaikki hoitotoimenpiteet tehdään sille hellästi. Hiltonilla oli pitkät silkkiset jouhet ja hyvä rakenne. Säkäkorkeutta oli 103cm ja väri punarautias. Se oli kieltämättä nätti hevonen, mutta tälläistä ihmistä kuvailtaisiin niillä sanoin, että olisi noussut vähän pissi päähän. Herkkä tamma varsoi jopa kahdeksan varsaa ja kulki säännöllisesti näyttäytymässä tuomareille. Hirveästi muuta se ei sitten elämänsä aikana tehnytkään. Olihan se ajo-opetettu sekä ratsukoulutettukin, mutta ei osannut mitään hienouksia, vaan kunhan liikutettiin sen verran että pysyi tarpeeksi sutjakkaassa kunnossa näyttelyihin.

ee: Fun Jun oli ratsukoulutettu 97cm korkea rautias tamma, joka usealla omistajallaan pääsi niskan päälle ja jäi sen takia vaille liikutusta tai hyvin vähäiselle liikutuksella. Viimeisessä kodissaan poni oli lähinnä pihan koristeena koko ajan, mutta sai silti elää onnellista ponin elämää isoilla laitumilla vihreää ruohoa nyhtäen suuressa laumassa. Tai ainakin siihen asti onnellista kunnes sille puhkesi kaviokuume. Sairaus oli varsin odotettavissa, olihan poni melkoinen ihrapallero etenkin laidunkausien jäljiltä, koska sen syömistä ei rajoitettu. Muutaman vuoden vaihtelevasti kaviokuumeesta kärsinyt poni toipui suhteellisen hyvään kuntoon jopa neljäksi vuodeksi, jossa välissä se varsoi ainoat kaksi varsaansa. Viimeisen varsan jälkeen, eli Hemmon emän Alas Life in Junen jälkeen Fun Jun poti taas kaviokuumetta, tällä kertaa rajummin kuin koskaan, milloin poni päästettiin kärsimyksitään sen ollessa 14 vuotias.

eei: What Dupe oli yhden ihmisen poni. Se vaihtoi onnekseen ainoastaan kerran omistajaansa, mikä sekin tuntui olevan ponille hyvin vaikeaa. Kesti jopa muutaman vuoden ennen kuin tietty raja oli ylitetty uuden omistajan, Katyn ja ponin välillä, jonka jälkeen luottamus lähtikin nousukiitoon. Katystä ja Dupesta tuli lyömätön pari, eikä poni halunnut mitään muita ihmisiä lähelleen. Saati ratsastavan sillä! Pari oli ihailtavaa katsottavaa, niin maastakäsin kuin selästäkäsinkin. Katyn ollessa vielä pieni tämä kaksikko kilpaili paljon esteratsastuksessa sekä valjakkoajossa. Parille menestyminen ei tuntunut olevan lainkaan se tärkein asia, mutta toisaalta menestys tuli siinä järkkymättömän luottamuksen sivussa. Katy kasvoi jokusen vuoden päästä liian pitkäksi ponille, mutta pysyi ponin rinnalla sen kuolemaan saakka.

eee: Ha-Ha Glee oli luonteeltaan rento ja hauska. Se ei ollut lainkaan säpäkkä, vaan rauhallinen, mutta sillä oli aina silti tietty pilke silmäkulmassa. Ponilla oli asiallinen käytös ja sen kanssa oli ilo käydä valmennuksissa, kisoissa ja näyttelyissä. Poni harvemmin aiheutti suurempaan turhainpäiväistä häslinkiä, eikä tamman takia joutunut koskaan hävetä silmiä päästään. Toisin kuin sen ainoan jälkeläisen Fun Junin, joka ei tätä ominaisuutta tammalta mitä ilmeisemmin ollut perinyt, ikävä kyllä. Tamma sai kehuja suuremmiltakin nimiltä sen ratsastettavuutensa ansiosta, vaikka olikin mitätän pikkuriikkinen shettis. Mainetta tamma ehti niittää muutamana vuonna seuramestaruuksissa, shetlanninponien mestaruuksissa ja kävipä sen kuusi kertaa aluekoulukisoissakin. Eikä edes hullummin prosentein!


kilpailumenestys

KRJ kouluratsastus, 65 sijoitusta, joista 09 voittoja
11.10.12 (kutsu) Helppo C : 05/40
16.10.12 (kutsu) Helppo C : 01/60
18.10.12 (kutsu) Helppo C : 03/40
20.10.12 (kutsu) Helppo C : 05/40
21.10.12 (kutsu) Helppo C : 06/60
21.10.12 (kutsu) Helppo B : 04/60
22.10.12 (kutsu) Helppo C : 04/60
22.10.12 (kutsu) Helppo C : 06/40
22.10.12 (kutsu) Helppo C : 06/40
23.10.12 (kutsu) Helppo C : 06/40
26.10.12 (kutsu) Helppo C : 03/40
26.10.12 (kutsu) Helppo B : 01/30
28.10.12 (kutsu) Helppo B : 04/30
28.10.12 (kutsu) Helppo B : 05/60
29.10.12 (kutsu) Helppo C : 06/40
30.10.12 (kutsu) Helppo B : 03/30
31.10.12 (kutsu) Helppo B : 02/30
31.10.12 (kutsu) Helppo B : 02/40
03.11.12 (kutsu) Helppo B : 02/50
02.11.12 (kutsu) Helppo B : 02/30
03.11.12 (kutsu) Helppo C : 04/40
04.11.12 (kutsu) Helppo B : 05/40
04.11.12 (kutsu) Helppo B : 07/70
05.11.12 (kutsu) Helppo B : 03/50
07.11.12 (kutsu) Helppo B : 03/50
09.11.12 (kutsu) Helppo C : 02/60
09.11.12 (kutsu) Helppo B : 01/30
10.11.12 (kutsu) Helppo B : 01/30
11.11.12 (kutsu) Helppo C : 01/50
12.11.12 (kutsu) Helppo B : 02/30
17.11.12 (kutsu) Helppo B : 03/40
21.11.12 (kutsu) Helppo B : 03/40
24.11.12 (kutsu) Helppo C : 07/60
26.11.12 (kutsu) Helppo B : 04/40
27.11.12 (kutsu) Helppo B : 06/60
27.11.12 (kutsu) Helppo B : 05/30
01.12.12 (kutsu) Helppo B : 04/50
02.12.12 (kutsu) Helppo B : 01/50
02.12.12 (kutsu) Helppo B : 05/60
03.12.12 (kutsu) Helppo C : 01/40
04.12.12 (kutsu) Helppo C : 05/60
05.12.12 (kutsu) Helppo C : 05/60
06.12.12 (kutsu) Helppo B : 07/50
09.12.12 (kutsu) Helppo C : 05/40
09.12.12 (kutsu) Helppo B : 02/40
10.12.12 (kutsu) Helppo C : 02/40
10.12.12 (kutsu) Helppo B : 01/40
30.11.12 (kutsu) Helppo B : 09/340 (KRJ CUP!)
28.01.13 (kutsu) Helppo C : 02/40
31.01.13 (kutsu) Helppo C : 03/40
13.02.13 (kutsu) Helppo B : 04/40
13.02.13 (kutsu) Helppo B : 02/30
14.02.13 (kutsu) Helppo B : 01/30
16.02.13 (kutsu) Helppo B : 02/40
19.02.13 (kutsu) Helppo B : 06/40
21.02.13 (kutsu) Helppo B : 03/40
22.02.13 (kutsu) Helppo B : 03/40
23.02.13 (kutsu) Helppo B : 04/40
23.02.13 (kutsu) Helppo B : 01/40
24.02.13 (kutsu) Helppo C : 03/40
28.02.13 (kutsu) Helppo B : 06/40
29.02.13 (kutsu) Helppo B : 03/40
29.02.13 (kutsu) Helppo B : 06/40
02.03.13 (kutsu) Helppo C : 02/60
02.03.13 (kutsu) Helppo B : 02/60
ERJ esteratsastus, 07 sijoitusta, joista 02 voittoja
19.10.12 (kutsu) 50cm : 01/40
20.10.12 (kutsu) 50cm : 02/40
26.10.12 (kutsu) 50cm : 04/40
27.10.12 (kutsu) 50cm : 04/40
03.12.12 (kutsu) 50cm : 06/40
12.12.12 (kutsu) 50cm : 03/40
15.02.13 (kutsu) 60cm : 01/40



Päiväkirja

25.04.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Snusmumriken
Eilen kengittäjä käväisi tallilla ja Hemmokin sai uudet tossut. Maa on sulanut hyvää tahtia - kiitos sateen ja tuulen, joten hokit saatiin jättää pois taas seuraavaa talvea odotellessa. Poni käyttäytyi asiallisesti, vaikka olikin hieman turhautuneen oloinen. Uusilla kengillä kävimme myöhemmin illalla tepsuttelemassa maneesinpohjalla ja Hemmo tuntui oikein hyvältä. Tänään täälä vuorostaan kävi eläinlääkäri, joka pisti Hemmolle rokotteen ja raspasi hampaat. Ori rauhoitettiin suosiolla, ettei se repisi pelihousujaan irti. Sellaistakin kun oli sen historiassa käytnyt. Ei sitä tosin olisi uskonut siinä vaiheessa, kun raspatessa sen silmät kellahtelivat kiinni ja poni oli nukahtamispisteessä. Takaisin karsinaan se saatiin hoiperreltua turvallisesti, jossa se ottikin varmasti mukavat päiväunet. Hemmon hampaat olivat olleet OK, muutamaa pientä piikkiä lukuun ottamatta. Rauhoitteen ja rokotteen takia se pääsee muutaman päivän lomalle! Ilta päättyi mukavasti, sillä sain ilmoitettua tämänkin komeuden KRJ:n laatikseen.

20.04.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Snusmumriken
Hemmon kaksi ensimmäistä jälkeläistä ovat napsineet koulukisoista sijotuksia jo tasaiseen tahtiin, hienoa! Tämä merkitsee sitä, että lähestyy aika lykätä tämäkin oripoika laatuarvosteluihin! Odotan jo malttamattomana kutsuja; ensimmäisenä Hemmo on menossa esittelemään itsensä ainakin KRJ:n ja SHLA:n tuomaristoille. Myöhemmässä vaiheessa, jos hyvin menee olisi kiva lisä käydä myös yleislaatuarvostelussa. ERJ:n laatuarvostelu on sekin korvan takana, miksipä ei, onhan poni hyvä hyppäämään. Luultavasti poni siirtyy joka tapauksessa krj-laatiksen jälkeen kouluradoilta enemmänkin estepuolelle. Sopivan pieniä luokkia vain tahtoo olla harvakseltaan..

17.04.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Snusmumriken
Tänään oli synkkä, ennemminkin syksyinen kuin keväinen päivä. Sadekuurot tihkuivat harmaan synkältä taivaalta, tuuli humisi puiden latvoissa, maa oli mudasta pehmeä ja viimeisetkin lumet sulivat. Hemmo oli kuitenkin suuri piristys päivääni, sillä kun olin hakemassa sitä talliin tarhastaan se juosta kipitti korvat hörössä luokseni! Okei, kuvittelin sen ehkä ensin olleensa iloinen nähdessään minut, mutta totuuden sanoissa se vain halusi nopeasti myrskyn suojiin. Ori oli joka tapauksessa positiivisin mielin. Se oli traagisen likainen, ilmaisesti kieriskellyt ja nautiskellut mutakylvystä. Onneksi pieni poni oli kuitenkin pian huolellisesti harjattu ja aloin satuloimaan sitä. Joka tapauksessa se oli pakko vielä pestä ratsastuksen päätteeksi.. Tein ponin kanssa helppoja ja mukavia asioita, joten molemmille jäi hyvä mieli. Poni oli erityisen vetreä allani tänään (siihen olin pyrkinytkin sitä eilen ratsastaessani), joten tuli itsekin enemmän nautiskeltua ratsastuksesta kuin varsinaisesti työstettyä sitä. En ratsastanut ponia hikeen ja tein pitkät loppuravit ja käynnit. Käynnit kävelimme suojaisella metsätiellä lehdettömien talvitammien siimeksessä. Päätteeksi toteutin vielä Hemmon pesemisen ja paketoin sen lämpimästi yötä varten.

14.02.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Snusmumriken
Tänään olimme taas pakenneet tavaramme autoon ja suunnanneet nokkamme kouluratsastuskisoihin Obnoxiouseen. Hemmon kanssa menimme Helpon B:n, josta meillä jo olikin kertynyt ihan reippaasti kokemusta ja muutama voittokin kaiken kukkuraksi. Paikanpäällä poni oli normaali esittämishaluinen itsensä ja teki itsensä kaikkien tiedettäväksi. Verkassa poni oli yhä levoton, joten tein normaalia pidemmän lämmittelyn. Tämä tepsikin, sillä rata meni jo siististi. Yllätyin silti itsekin, kun kuulin mitkä prosentit tuomari oli meille antanut! Niillä nousimme reippaasti kärkeen, emmekä tippunaatkaan sieltä alaspäin, vaikka jälkeemme nähtiin vielä 10 suoritusta. Voitto tuntui tänään erityisen hyvältä ja tilannetta paransi vielä entisetään se, että toinen Sinnesron poneista sijoittui mukavasti neljänneksi. Parasta kisoissa oli tietenkin päästä Hemmon kanssa palkintojenjakoon ja kunniakierrokselle, sillä se vaikutti olevan onnensa kukkuloilla päästessään sinne. Pörhäkkä poni tiesi jo ennestään pääsevänsä pian kiitolaukkaamaan. Emmekä sitten turhia säästelleetkään!

07.10.2012 estevalmennus, kirjoittanut: Mariella
Snusmumriken ja Hemmo olivat jo maneesissa, kun saavuin paikalle. Koko viikko oli satanut vettä, eikä nytkään sää ollut parempi. Satoi kaatamalla, ja kovan tuulen takia sade löi kovaa. Hemmo näytti hieman hermostuneelta ja jännittyneeltä, jolloin orin lihakset tärisivät. Esittäydyin Snusmumrikenille ja kerroin tämän kerran suunnitelmasta: katsoisin mikä olisi heidän ongelmakohtansa, ja koettaisimme saada tämän korjattua. Snusmumriken ei päässytkään helposti Hemmon selkään, sillä ori steppaili ja pyöri. Loppujen lopuksi Snusmumriken pääsi ratsaille ja ohjastin ratsukon heti lämmittelyraveille. Ori lähti kuin raketti ja iloitsi pukitteluiden kera. Orin rauhoittua sen ravi näytti erittäin pomppuisalta: kuin mukulatietä ajaisi. Puomeja ylittäessä Snusmumriken oikein heilui ratsailla. Hemmo halusi lähteä heti ja kovaa, jonka Snusmumriken esti. Tämä sai taasen orin näyttämään mieltä jälleen kerran pukittelemisen muodossa. Opastin Snusmumrikenia ottamaan tiukempi ote orin kanssa, eikä pieni poni enää pelleillyt. Aloitimme itse valmennuksen 40 senttimetrin radalla. Rata koostui neljästä pystyesteestä. Opastin ratsukkoa näyttämään aluksi mihin he pystyvät. Hemmo veti heti täysillä koko radan, ja orin täysiaikainen sporttivaihde teki radan suorittamisesta Snusmumrikenille rasittavaa, sillä hänen täytyi koko ajan hidastella orin menoa. Huomautin asiasta Snusmumrikenille, ja hän otti heti uuden asenteen. Tämä näkyi myös Hemmossa, jonka koko olemus muuttui. Seuraava yritys meni jo paremmin, eikä se ollut yhtään niin vaivalloista kuin ennen. Ongelmana oli siis Hemmon täysipäinen hurjastelu. Nostimme vielä radan korkeutta 50 senttimetriin, eikä ratsukolle tullut yhtään ponnistus- tai laskelmointivirhettä, hyvä! Valmennuksen jälkeen Hemmossa olisi vielä ollut virtaa!

30.09.2012 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Snusmumriken
Hemmo on ollut hyvin vastaanottavainen uusien tallikavereidensa suhteen. Siltä löytyy selvästi myös esiintymisenhalua, orihan on kunnon kukkoilija! Ensimmäiset päivät olen sen kanssa saanut kamppaillaa johtajuudesta, pakko myöntää että tämä poni on kova pala! Kaksi ensimmäistä päivää se oli ihan kuriton ja jos se olisi vähääkään isokokoisempi kaveri, niin olisi varmasti päässyt minulta karkuun viedessäni sitä ulos! Nyt olen kuitenkin saanut jo oman auktoriteettini kuntoon ponia kohtaan ja viimeiset muutama päivää olemme pärjänneet Hemmon kanssa paremmalla yhteisymmärryksellä. Rakastuin ponin temperamenttiin ja toivon että meistä tulee vielä hyvät ystävät!


suurenna kuva | © Rachin - kiitos!



Kaikki © Snusmumriken, ellei toisin mainita